Mitä vikaa kuntien paikkatiedoissa?

Posted · Add Comment

Kuntien paikkatietoaineistot ovat nousseet kauden paikkatietokeskustelussa isoon rooliin. Kun hallinnon paikkatietosaatavuutta halutaan parantaa, on haasteeksi nostettu juuri kuntien aineistot. Aineistot ovat epähomogeenisia, vaikeasti käytettäviä ja niissä esitetään olevan virheitä. Näitä havaintoja on esitetty maastotietoaineistojen, maankäyttöpäätösten eli siis kaavojen ja myös osoitteiden osalta. Valtakunnallisen tieverkon keskilinja-aineistonkin osalta sormi osoittaa joskus kuntiin päin.

Tässä pakinassa ei sitten mennä ollenkaan muihin tietolajeihin, kuten maanalaiset johdot tai vaikka kiinteistötiedot, koska jo mainituissakin riittää pohtimista yhteen kirjoitukseen. Tehdään tämä vielä nykytilatarkasteluna, eikä anneta käynnissä olevan kaupunkimalli-ajattelun vielä sekoittaa päätämme.

Tilanne on siinä mielessä kummallinen, että kunnat eivät itse juurikaan tuskaile aineistojensa ongelmien kanssa. Mistä siis on kysymys? Vastaus on aika yksinkertainen. Kunnat keskittyvät hoitamaan omia tehtäviään ja hakevat tehoa sisäisten prosessien hiomisella. Kuntien motivaatio panostaa merkittävästi muiden tarpeisiin erikseen tuotettaviin tai muokattaviin aineistoihin on vähäinen. Asiaa ohjaavan Inspire-direktiivinkin osalta on luonnollista tähdätä minimivaatimusten hoitoon, kun ylimääräisiä resursseja ei todellakaan ole saatavilla.

Maastotiedot löytyvät kunnissa kantakartan tuottamiseen rakennetuista järjestelmistä. Tiedot on siis mallinnettu lähinnä tuota tarkkaa kaavan pohjakarttanakin tunnettua karttatuotetta silmällä pitäen. Tehtävän hoitoon on ollut saatavilla useita ohjelmistotuotteita, joiden sisäiset tietorakenteet luonnollisestikin poikkeavat toisistaan. Samoin on myös eroja eri kunnissa aineistojen ylläpidossa noudatettavissa periaatteissa, joten tosiasia on, ettei valtakunnallisesti voida suoraan lukea homogeenista kuntien maastotietojen aineistoa.

Kaavoituksen kohdalta eletään samassa kirjavassa tilanteessa. Kaavat tuotetaan ohjeistuksen mukaisesti erilaisilla ohjelmistoilla, ja tehtävä saadaan suoritettua, kunhan graafinen lopputulos täyttää määräysten muodot. Asiaa ei mitenkään helpota se, että kaavadokumenttien tuottamisen määräykset tuntuvat olevan laadittu ennen kuin tietokonetta on edes keksitty. Kaiken lisäksi paikkatietoajattelun kannalta tarpeelliselle kaavojen yhdistelmäaineistolle ei löydy edes määrityksiä. Kunnat ja järjestelmätoimittajat ovat siis joutuneet itse kehittämään tätä varten sopivia menettelyjä.

Osoitetiedon osalta kunnat ovat myös pärjänneet omissa tehtävissään ilman isoja ongelmia. Kuntien omissa järjestelmissä osoitetiedot ovatkin kunnossa, siis kuntien kannalta, mutta siitä eteenpäin ei prosesseja oikein ole saatu pelittämään. Navigaattorivallankumouksen jälkeen prosessin toimimattomuus on noussut kaikkien kansalaistenkin elämään. Tähän kun on vielä lisätty kuntarakenneuudistus, ja näin pystytty generoimaan saman kuntaliitosten tuottaman kunnan alueelle useita samoja katunimiä, tosin eri kaduille, on soppa jo aika sakea.

Vielä – ei niin montakaan vuotta sitten – oli katujen keskilinja-aineisto kuntien osalta melkoisen tuntematon juttu. Mihin sitä oikein tarvitaan? Siis kunnan omassa toiminnassa. Pikkuhiljaa on tällekin aineistolle löytynyt järkevää käyttöä ja sen seurauksena näitä on syntynyt, mutta ei tietenkään kattavasti eikä myöskään yhtenäisen ohjeistuksen ohjaamana. Olemassa olevat aineistot ovat siis tässäkin varsin kirjavia.

Kuntien aineistoissa ei siis kuntien kannalta ole juuri mitään vikaa. Aineistojen tuottaminen tapahtuu myös monen kunnan osalta osittain tai kokonaan ostopalveluina palveluyrityksiltä. Nämä yritykset tuottavat kunnan tarpeisiin aineistoja tehokkaimmiksi katsomillaan ratkaisuilla. Asiat hoituvat ja sehän on kai tärkeintä. Samoin palveluyrityksillä on iso rooli kuntien aineistojen kokoamisessa ja jalostamisessa niille toimijoille, jotka tarvitsevat aineistoista yhdistettyjä ja harmonisoituja kokoelmia useamman kunnan tai jopa koko maan osalta. Monen toimialan valtakunnalliset toimijat saavat näin jo tänään tarvitsemaansa tietoaineistoa niin yrityksissä, kuin julkisissakin organisaatioissa.

Paikkatietovuotemme hankkeissa on siis asetettu tavoitteeksi, että nämä paikkatietojen hyödyntämisen kannalta keskeiset aineistot saatetaan paremmin yhteen toimiviksi. Asia tuli esille jo KMTK-hankkeen käynnistyessä muutama vuosi sitten ja Hallinnon paikkatietoalusta –hankkeessa asia on edelleen konkretisoitunut. Tavoite on varmasti järkevä, mutta isoja kysymysmerkkejä nousee niistä ajatuksista, joita on esitetty asian ratkaisemiseksi.

Kansallisen paikkatietoinfrastruktuurin kannalta kokonaisarkkitehtuurin nykytilan tunnistaminen on nyt tärkeää. Asiaa on jo selvitetty Paikkatietopoliittisen selonteon selvityksissä ja myös kokonaisarkkitehtuurin laatimisen konsulttityössä. Samoin KMTK-hanke ja YM ovat teettäneet selvityksiä kuntien aineistotilanteesta. Mutta onko kokonaiskuva vielä kirkastunut?

Entä sitten ne ajatukset ratkaisuista: Voivatko aineistoja kokoavat uudet tietojärjestelmät ratkaista ongelmia? Paraneeko aineistojen saatavuus, jos prosesseihin ei kosketa? Ryhtyvätkö kunnat innolla tuottamaan toisenlaisia aineistoja, jos ylhäältä näin käsketään? Vastaus kysymyksiin on EI, EI ja EI.

Hallinnon paikkatietoalusta –hankkeessa on ratkaisumalliksi nyt tunnistettu hajautettu palveluratkaisu. Samoin on tavoitteeksi nostettu yritysten tarjontaan pohjautuvan palveluekosysteemin aikaansaaminen. Tällainen palveluekosysteemi voi onnistuessaan nostaa suomalaisen paikkatietoinfrastruktuurin kansainvälisestikin ylivoimaiseksi. Tiekartta eteenpäin onkin nyt osattava rakentaa olemassa olevia kyvykkyyksiä käyttäen. Tähän haastetaan myös yrityksiä ja toivottavasti haasteeseen myös vastataan. Paikkatietoalustasta voidaan siis rakentaa hallituksen digiohjelmien menestystarina, mutta työtä on kyllä vielä edessä.

Juha Saarentaus, Senior Advisor, Geowise Oy

Kirjoittaja toimii alan yritystoiminnan kehittämispalveluita tarjoavana konsulttina

 
 
PageLines