KMTK – monien mahdollisuuksien yhteistyöhanke

Posted · Add Comment

Digitaalisen maastotiedon keräämisen ensiaskeleet otettiin joskus 1970-luvun puolella. Peruskartan tuotantoa alettiin tuolloin siirtää tietokoneen avustuksella tapahtuvaksi. Viimeiset parikymmentä vuotta maastotietojen keräämistä on ohjannut maastotietojen kohdemalli. Mitään lakia tai asetusta siitä mitä maastotietokantaan tulisi kerätä, ei ole olemassa. Työ tehdään Maanmittauslaitokselle annetun yleisistä kartastotehtävistä huolehtimisvelvoitteen puitteissa. Missään ei myöskään määrätä siitä, miten maastotietojen keruu ja ylläpito tulisi tehdä. Joka tapauksessa valtion virastossa on asiaa varten tuotantokoneisto henkilöstöineen ja laitteineen.

Myös kunnat ovat myös automatisoineet lakisääteisesti melkoisen tarkastikin määritetyn maastotietojen keruun. Eri kunnissa tehtävää hoidellaan hieman erilaisin tavoin. Lopputulos on kuitenkin valtion virkaveljien tuotosta tarkempi ja ajantasaisempi digitaalinen tietokanta. Kantakartta tai pohjakartta lienee tutumpia nimiä tälle tietovarastolle.  Tietovaraston päätehtävä on mahdollistaa kaavoituksen kautta yksiselitteinen maanomistus ja -käyttö yhteiskunnan valitsemiin tarkoituksiin. Nimensä mukaisesti kyseessä on kaavan pohjakartta.

Yhteiskunnassa on siis osin kaksinkertaiset tuotantojärjestelmät ja resurssit. Kuntien ylläpitämät tietovarastot kattavan pääosin ne alueet, joihin merkittävin osa kansallisvarannostamme eli rakennuskannasta asettuu. Voisikin kuvitella, että digitalisaatioinnostuksen myötä tässä olisi nyt todellinen mahdollisuus tehostaa toimintaa.

Samanaikaisesti maailmassa tapahtuu muutakin. Tietoa ympäristöstä on saatavilla monesta eri lähteestä. Uusia ekosysteemejä toteuttaneet tahot tarjoavat myös maastotietoa jota kerätään koko ajan tarkemmin ja ajantasaisemmin. Ensimmäisenä mieleen tulee Googlet, Applet, Microsoftit ja Heret, jotka ylläpitävät omia tietovarastojaan ja myös jakelevat niitä keskenään kilpaillen. Kaiken lisäksi myös kansalaiset ovat viime vuosina löytäneet joukkoistetun tavan kerätä kattavia tietovarastoja, joita jaetaan kaikille ja kaikkialla ilman vastiketta.

Pitääkö siis julkisin varoin enää kerätä kaikkia samoja tietoja ja monin osin kahteen kertaan? Voitaisiinko joiltakin osin nojautua muihin tietolähteisiin ja vähentää ”turhaa” työtä? Moni paikkatietosovellus hyödyntää jo nyt näitä uusia tietovarastoja. Tulevaisuudessa perinteisen maastotietokannan ja pohjakarttatietovarastojen merkitys pienenee. Näin varsinkin, jos ne eivät pysty uudistumaan kehityksen mukana.

Paikkatietovarastoja tarvitaan ja niillä on jatkuvasti enemmän käyttökohteita. Kuka nämä tiedot kerää? Mitä tietoja kukin kerää? Mitä tietoja itse asiassa pitäisi ylläpitää? Miten tietojen ylläpito ja jakelu on tehokasta? Miten tarvitsijoilla on mahdollisuus löytää kuhunkin tehtävään sopivimmat tiedot?

KMTK-hanke on monien mahdollisuuksien yhteistyöhanke. Hankkeessa voidaan löytää uudet tavat maastotietojen keruuseen, ylläpitoon ja jakeluun. Hankkeessa on aito mahdollisuus tarttua digitalisaatioon ja antaa prosessien muuttua teknologian ja innovaation tarjoamilla keinoilla.

Haasteet taitavat olla sanan yhteistyö sisällä. Uskaltaako keskeiset toimijat eli Maanmittauslaitos ja kunnat antaa tilaa omien prosessiensa muuttamiselle? Ryhtyvätkö yritykset innovoimaan ja investoimaan uusiin palveluihin, vai tyytyvätkö ne paikkaamaan vanhentuvien menettelyiden jättämiä reikiä? Alku projektissa ei ole ollut kovin lupaava vielä kenenkään osalta. Tarvitaan todellista Lean-räjähdystä, että päästään tavoitetilaan.

Juha Saarentaus, Flic-klusterin toiminnanjohtaja

 
 
PageLines