Ulottuvuutta karttoihin – NYT!

Posted · Add Comment

Arjen keskellä on hyvä joskus irroitella ja antaa mielen lentää sellaisiin kerroksiin, että niiden kirjoittaminen johonkin julkiseen blogiin saa kaverit nauramaan ja muut myötähäpeään. Nyt sen teen.

Mieltäni vaivaa se, miten surkeaan tilaan kartat ja niiden tuottaminen ovat menneet. Sinun ja minun maailmat ovat mielissämme, siellä on siis mielikuvakartta, jonka kautta hahmotamme eri paikkoja ja niiden välisiä suhteita sekä niihin liittyviä ominaisuuksia. Tätä mielikuvakarttaa ensimmäiset kartografit ja heidän seuraajansa kuvasivat parhaan kykynsä mukaan luolamaalauksiin, savitauluille ja hauraille papyruslehdille. Tuolloin kartat olivat aitoja mielikuvia siitä, miltä maailma tuntui eri aistien kautta, ja siihen oli mukava lisätä vielä ripaus kuvitelmaa ja kauniita taruolentoja.

Sen jälkeen tulivat maanmittaustekniikka ja insinöörit pilaten kaiken. Karttoja alettiin tuottaa tarkoiksi kuviksi todellisuudesta mitaten ja kaukokartoittaen. Unohdettiin se, että jollekin suurelta ja pelottavalta tuntuva metsäpläntti on toiselle vain tuttu ja turvallinen puisto tai että matka joen rantaan on joko lyhyt, keskipitkä tai pitkä, mutta ei kolme kilometriä.

Ei kellään ole päässään mittakaavajanaa tai pohjoisnuolta, on vain mielikuva. Tänä päivänä jopa tärkeitä rekisteritietoja ja suunnitelmia, kuten maanomistusta ja kaavoja, esitetään ja hyväksytään näillä insinöörikartoilla, joita ihmiset eivät ymmärrä, koska ne eivät kuvaa heidän maailmaansa. No okei, jotenkin ne on pakko esittää, eikä nykytekniikka parempaankaan pysty, mutta yritettäisiin edes.

Ihmisen havaintomaailmassa on neljä ulottuvuutta; pituus, leveys, syvyys ja aika. Kartoilla maailma esitetään vain kaksiulotteisena, eihän se riitä mihinkään. Onneksi kolmiulotteisuus on jo mahdollista ja esimerkiksi maankäytön suunnittelussa varsin yleistäkin, mutta kolmiulotteisenkin kuvan tai animaation hahmottaminen ja liittäminen todellisuuteen vaatii ponnisteluja. 3D-tulostuksella saadaan jo näppärästi pienoismalleja aikaiseksi, mutta miten meidän jokaisen oma maailmamme saataisiin kuvastumaan yhteiseksi kartta-aineistoksi.

Uskon, että tämä insinöörikarttojen vaihe jää kohta taakse ja meistä jokaisesta tulee kartantuottajia. Ihmisestä tulee kartoitussensori, joka aisteillaan, havainnoillaan ja tuntemuksillaan tuottaa paikkatietoaineistoa ja kartat alkavat kuvaamaan taas paremmin sitä maailmaa, jossa elämme ja kuten sen koemme. Tässä auttavat nykyiset ja tulevat teknologiat, kuten erilaiset puettavat, nieltävät ja ripustettavat sensorit, sosiaalinen media ja fiksut ohjelmistot.

Lopputuotetta eli varsinaista karttaa ei tulevaisuudessa enää paineta tai edes katsella joltain näytöltä, vaan sen sisältö siirtyy aivoihimme kaikkien aistien kautta, kuten maailmakin. Harva meistä muistaa mummolan asuinrakennuksen kulmien koordinaatit, mutta omenapuun tuoksun muistaa. Kartassakin pitäisi olla tuo tuoksu, ei talon kattomuotoa taivaalta kuvattuna. Kartan tulee elää myös ajan funktiona. Maailma ei ole samanlainen eri vuodenaikoina, päivällä ja yöllä, nyt tai 50 vuotta myöhemmin. Kartta tulee siis elämään, sekä ajan että käyttäjänsä mielikuvien mukaan. Tällaisia karttoja tarvitaan mm. laajennettuihin ja toisiin todellisuuksiin, jotka ovat käytettävissämme jo hyvinkin pian.

Tämä ajatus on päästetty räpiköiden ilmaan, sen siivillä on leijuttu hetki ja nyt se laskeutui minun maailmani kiitoradalle, joka toivottavasti löytyy myös oikealta kartalta. Haastavinta ennustamisessa on tulevaisuuden ennustaminen. Päästä sinäkin ajatus lentämään, kaiken ei tarvitse olla niin kuin on nyt!

Teemu Virtanen

Kirjoittaja on Dimenteq Oy:n toimitusjohtaja

 
 
PageLines